Naapurin Levi!

Tässäkö paras kuva koirapuistoilusta? Kyllä vain..

Käytiin tuossa viime perjantaina tapaamassa toisen kerran melkein naapurissa asuvaa Levi-collieta. Levi on vajaa puolivuotias, herttainen ja kiltti koiranuorukainen. Ja melkoinen painikaveri! Edellisestä tapaamisesta on aikaa hieman yli kuukausi, ja se kyllä näkyi! Levin kasvuvauhti on (onneksi) hidastunut, ja Veera on puolestaan kasvanut. Niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Ensimmäisellä tapaamisella Veera ei uskaltanut leikkiä Levin kanssa, mutta ei myöskään pelännyt sitä. Kokoa ja rohkeutta vain oli liian vähän yhteisiin painileikkeihin. Tästä eteenpäin täytyykin treffailla paljon useammin!

Tuntui että ensimmäinen vartti tapaamisesta meni siihen, kun yritimme Veeran kanssa lähestyä kauempana odottavaa koirakkoa. Voi sitä itkun ja kiskomisen määrää! Ohittamiset ja lähestymiset on meille yhä hirvittävän vaikeita - siispä lisää treeniä. Pakko myöntää, että ollaan oltu aivan liian laiskoja em. ongelmien poiskouluttamisen suhteen. Täytyy ryhdistäytyä.

Levin ja Veeran leikki sujui hienosti, vaikkakin meidän kakara sai kovan pyörityksen ja alkoi nopeasti pyytää "turvaa" riehumiselta. Pienen huilin jälkeen painiminen ja juokseminen maistui taas, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi. Veeralle löytyi viimein hyvä painikaveri, joten toivottavasti se jättäisi kissat ja Tirppa-mummon rauhaan täällä kotona!

Mitäs muuta? Ollaan käyty metsässä juoksemassa, vähän koirapuistoilemassa ja treenattu sisällä sekä "kotipihalla". Luoksetulo on hyvää pienten häiriötekijöiden kanssa, mutta isommat häiriötekijät (ihminen, eläin) vie edelleen vankasti voiton. Lelu olisi Veeralle varmasti paras palkka, mutta aina en jaksa enkä halua raahata leluja mukana lenkillä.  Riehuleikit (jota Veera rakastaa) saa kakaran niin kierroksille, että se jatkaa riehumista myös kävellessä ja vielä sisätiloissakin, jossa päätön riehuminen on ehdottoman kiellettyä. 

Jo opitut käskyt alkaa olla tosi mainiosti hallussa. Esim. "viereen" ja "koske" onnistuu etäisyydeltäkin, sekä paikallaan istuminen ja odottaminen sujuu mukavasti. Sisällä treenatessa häiriötekijöitä on aina melkoisesti ja olen siitä tosi onnellinen, vaikkakin se on meille kaksijalkaisille todella ärsyttävää. Treeneihin osallistuu  Veeran lisäksi Tirppa ja kolme kissaa, eli hulinaa riittää ahtaassa asunnossa!

Nyt ollaan uusina asioina otettu "koske" takapään kanssa (käskysanaa ei vielä ole) ja nouseminen korokkeen päälle ensin etujaloilla ja sitten kokonaan. Myös pikkuhiljaa harjoiteltua "orava-asentoa/kerjuuta" ollaan opeteltu nyt vähän enemmän. Veerassa on hirmuisesti luontaista potentiaalia tiettyihin temppuihin, ja tuo "kerjääminen" on kyllä yksi niistä! Tempun haastavin osuus onkin lihaksistossa, eli sen vahvistumisen tahdissa harjoitellaan.

Kovasti olisi hinku opettaa jo nyt "tassutemppuja", mutta yritän hillitä itseni. En halua että treenihetkistä tulee yhtä tassulla huitomista, kun koiruus yrittää tarjota jo opittuja asioita, mikäli ei aivan ymmärrä mitä siltä pyydetään. Malttia, malttia..

Yritän jossain välissä saada kuvattua noita treenipätkiä. Olisi niin kiva saada materiaalia talteen erityisesti pentuajoilta, se kun menee niin älyttömän nopeasti! Pikkuisesta karvapallosta tulee hujauksessa iso pitkäkinttu!