Kesä tuli, kesä meni. Kaipuu jäi.

Veera ja Keiju 7.10. Hiittenkarin kärjessä, Pyhäjärvellä.

Edellisestä postauksesta on taas melkein viisi kuukautta aikaa. Kesän muisteleminen tuntuu jo vaikealta. Joko se oikeasti tuli ja meni? Vaikka kesä oli tuskallisen kuuma, kaipaan sitä kovasti. Inhoan kun ulos lähteminen kestää pukemisen ja heijastautumisen takia todella kauan, ehtii tulla kuuma ja ulkona on kuitenkin kylmä, vaikka olisi pukeutunut lämpimästi. Puhumattakaan ailahtelevasta sadetilanteesta. "Aa, siellähän paistaa aurinko! Lähdetään lenkille!" Ehdit pukeutua ja varustaa koirat, pääset pihalle. Ja siellä sataa. Kärsin jonkinasteisesta aistiyliherkkyydestä, jonka takia paksu vaatekerros ja sade saa olon todella kireäksi ja inhottavaksi. Sillon tulee herkemmin tiuskittua turhasta myös koirille, ja leppoisat lenkit on kesän muisto vain. Yleensä sillon mennään suu viivana sen verran, mitä on pakko. Tai sitten vien koirat juoksemaan. Juoksevia koiria katsoessa en voi edes sateessa seistessä olla huonolla tuulella. Juokseva koira on yksinkertaisesti niin kaunis ja ilahduttava näky. Niiden juoksemisesta saama nautinto lämmittää mieltä niin todella paljon!

Kesä tuli pitkälti vietettyä Mynämäen maalaisrauhasta nauttien. Paimenet asui lähestulkoon kokonaan yötä päivää ulkona isossa ulkotarhassa, jossa on mahdollisuus mennä katokseen tai 12 neliön "koirankoppiin", siis entiseen kanalaan, johon on koirille laitettu oma sänky peittoineen kaikkineen. Koirat tosin vietti lähes kaiken aikansa heinikossa makoillen, satoi tai paistoi. Kovalla helteellä koirat oli pakko hakea sisälle ilmastointilaitteen viileyteen, mutta onneksi ne kerrat oli harvassa. Heinikossa savipohjaisella maalla oli riittävän viileä nukkua lämpimällä säällä, ja kovalla sateella katos toi riittävästi suojaa paimenkolmikolle. Vaikka kesä meni pitkälti laiskotellessa itse kukin, paimenet on ainakin pysyneet hyvässä tikissä painittuaan ja juostuaan tarhassa ja pellolla koko kesän! Parhaat kaverukset, Keiju ja Pommi tuntuivat nauttivan yhteisestä kesästä. Vaikka Keiju juoksee ja painii myös Veeran kanssa, niiden välit on aikuistumisen jälkeen olleet varsin vakavat eikä kumpikaan saa kovinkaan kummoista iloa toisesta. Jos on mahdollisuus valita, Keiju leikkii aina Pommin kanssa, ja Veera hömpöttää omia paimennusjuttujaan kolmantena pyöränä. Usein tarhassa leikkiessään kolmikko jakautuu juoksevaksi ja painivaksi belgipariksi, sekä yksinäiseksi bordercollieksi joka etsii minkä tahansa lelua muistuttavan esineen suuhunsa ja paimentaa ja komentaa kaksikkoa.

Belgipöljät rehevällä pellolla - suurta hupia!

Meille tuli vähän extemporena kesälampaita, jotka kävimme hakemassa meidän farmariautolla sadan kilometrin päästä. Johan oli matka, ei voi muuta sanoa, haha! Matka tosin sujui onglemitta ja lampailla oli hyvin tilaa makoilla pitkän matkan aikana, eli aikamoinen tilaihme tuo Ford Focus!
Innolla odotin, miten koirat suhtautuu lampaisiin. Veera oli alkuun todellä hämmentynyt pörröisistä isoista eläimistä, eikä se tajunnut ollenkaan ruveta paimentamaan niitä. Ensitapaamisella Veera yritti vain leikkiä lampaiden kanssa, ja lampaat ryhtyivät seuraamaan hassusti käyttäytyvää koiraa. Lampaat oli selvästi tottuneita koiriin, mutta niitä ei oltu varmasti paimennettu koiralla aiemmin. Kaikki muutkin koirat oli hyvin kiinnostuneita villapyllyistä, ja kaikki kävivätkin kertaalleen ottamassa tällit paimenpojasta. Keiju penaalin ei-niin-terävänä-kynänä otti tällin muutaman kerran useammin kuin muut, ennen kun tajusi alkaa välttelemään aitaa.
Ihmeen hienosti vietikkäämmätkin koirat jättivät kuitenkin lampaat rauhaan, vaikka ne tuotiin välillä laiduntamaan aivan koiratarhan viereen. Koirat katselivat hetken laiduntavia lampaita, ja palasivat sitten omiin koiruuksiinsa.
Veeran paimenviettikin heräsi lopulta, ja kovasta vietistä huolimatta se pysyi hyvin hallinnassa. Vielä kun saisi aikaseksi mentyä ihan oikeasti opettelemaan paimennusta!

Lampaisiin tuli kiinnyttyä odotettua voimakkaammin, ja halusimme pitää ne talven yli, ajatuksena astuttaa ne ensi kevään karitsoinnit toiveena. Kuiva kesä päätti kuitenkin meidän puolesta - kuivaheinää ei löytynyt talveksi, joten lampaat piti laittaa lihoiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmituksesta huolimatta nyt saa olla tyytyväinen, kun pakkasessa on kilokaupalla hyvää lihaa itselle ja koirille. Voi kun olisi mahdollisuus syöttää enemmänkin yhtä eettistä lihaa!

Nyt syksyn tultua onkin ollut tekemistä, että liikunnan määrä ei romahtaisi kesän jäljiltä, kurjista syyssäistä huolimatta. Kickbike on edelleen käyttökelvoton, sen jarruongelmaa ei olla saatu ratkaistua omin neuvoin eikä olla raaskittu viedä huoltoonkaan. Toivon silti saavani sen kuntoon vielä hetkeksi ennen lumien tuloa, jonka jälkeen onkin aika vaihtaa minisuksiin ja pelätä henkensä puolesta, haha..

Kurjista säistä huolimatta syksy osaa olla varsin kaunista aikaa, ja hyvällä säällä viihdyn edelleen pitkillä metsälenkeillä ja pienillä vaelluksilla, jonka lomassa voi pysähtyä johonkin kivaan paikkaan syömään eväitä. Viikko sitten kävimme Pyhäjärvellä tekemässä pienen vaellusretken. Vielä näkyi muutamia vesilintujakin, jotka oli etenkin Keijun mielestä hurjan kiinnostavia!
Oli hankala yrittää kuvata (etenkin vanhalla ja raihnaisella järkkärinraadolla) järvellä hengailevia laulujoutsenia, kun Keiju tökkäsi jatkuvasti päänsä kameran eteen. Meillä oli reissussa mukana Veera, Keiju ja Pöppö, joka rakastaa lenkkeilyä yli kaiken! Vähän arvelutti, että väsähtääkö pieni Pöppö kesken matkan, mutta ilosesti se kipitteli mukana koko lenkin. Kotona se nukkuikin tyytyväisenä kaksi päivää. Mini olisi varmasti tykännyt olla mukana myös, mutta se väsyy lyhyemmistäkin lenkeistä sen verran, että se kulkee usein mukana taskussa osan matkasta. Mini ja Loimu jäi siis kotivahdeiksi.

Olisin halunnut Keijustakin kivat syksyiset kuvat järvellä, mutta se ei ollut yhtään kuvaustuulella ja näytti kaikissa kuvissa siltä että sitä pierettää.. No, sentään tuli Veerasta muutama ihan nätti kuva!

 Kaunis Veera ♥️

Eiköhän siinä ollut taas kaikki tältä erää. Pitääpä yrittää päivitellä kuulumisia tännekin vähän useammin, ettei seuraava postaus tule vasta ensi keväänä.. :D