Ryhtiliike ulkoiluun

Kuten osa lukijoista tietää, muutimme parisen kuukautta sitten omakotitalosta rivitaloon. Oman pihan nautintoihin tottuneina sekä koirat että laiskistuneet kaksijalkaiset on joutuneet harmilliseen tilanteeseen. Enää ei riitäkkään oven avaaminen jotta koirat saa ison osan liikunnastaan. 

Nyt täytyy pukeutua säähän sopivasti, niin että tarkenee tunnin jos toisenkin, varustaa koirat pannoin, valjain, hihnoin, kuonopannoin, heijastimin, heijastinliivein ja toinen toistaan ärsyttävämmin puettavin valoihin, jotta näkyisimme syksyn ankeassa pimeydessä muille kanssaulkoilijoille. Osa koirista kaipaa vaatetta kylmemmällä ilmalla, joskus on tarvetta sadevaatteille tai tossuille. Ulos lähteminen on aina vähintään viidentoista minuutin rupeama, jonka aikana koirat turhautuvat ja sitten alkaa pihinä, levoton hönttääminen ja jaloissa pyöriminen. Hermo on kireällä jo ennen kun pääsee ovesta ulos.

Tilannetta ei helpota yhtään se, että kahdella koirista on kauhea mörköikä. Kaikki asiat on normaaliakin epäilyttävämpiä, kaikelle pitää huutaa ja mesota karvat pystyssä. Ja eiköhän siihen öyhötykseen ylly koko lauma, jos on useamman koiruuden kanssa liikkeellä. Sitten on koiria joilla on ongelmia hihnakäytöksen kanssa, ei siedetä toista iholla ja sitten joku kaveri sinkoaakin viereen hölmöilemään. Jälleen pinna kiristyy, niin itsellä kuin koirillakin.

Meidän laumaan kuuluu vaihtelevasti 4-10 koiraa.

Useimmiten yhteisulkoilut sujuu. Asumme rauhallisella alueella, eikä muita koirakoita tule juurikaan vastaan. Satunnainen irtokoira on kyllä pyörinyt rivitaloalueen pihapiirissä ja meidän arkisilla lenkkipoluilla. Kiitän onneani että olen joka kerta ollut liikkeellä vain yhden koiran kanssa, muuten olisi voinut käydä huonosti - irtokoiralle.

Kotia etsivä Rene-pentu hankaloittaa melko paljon normaalia ulkoilua. Yhteislenkeillä se paineistuu jos muita joutuu komentamaan, jos muut haukkuvat, sekä normaalista liikenteestä ja kaupungin äänistä. Se pelästyy kovia ääniä ja vaatii aikaa palautua, jolloin muut hermostuvat odotteluun. Jos pentu-parka ylipäätään palautuu ennen kun pääsemme kotiin. Erittäin hankala yhtälö. Muutaman kokeilun jälkeen en olekkaan ottanut koko jengiä kerralla, vaan ulkoillaan pienemmissä erissä.
Joka sekin aiheuttaa hankaluuksia. Reneä ei voi jättää yksin kotiin eroahdistuksen takia. Se oireilee myös sillon kun lähden yksin ulos, vaikka puolisoni jäisi kotiin ja olisi koiraseuraakin. Onneksi eroahdistus on lieventynyt, enää koira ei huuda jos jää yksin toiseen huoneeseen. 

Omalla pihalla juoksemisen puutteen lisäksi liikuntaa on vähentänyt kaksijalkaisten sairastelu. Muuton jälkeen ollaan oltu toipilaina jo parin flunssan verran. On tullut paljon päiviä kun pitkille lenkeille ei lähdetä ollenkaan, ja on tullut päiviä kun koirat käyvät vuoroin pidemmillä lenkeillä. Koirapuistossa käydään aika tiheään, joskin sinnekin saa ajaa vajaa 20km matkan suuntaansa. Puistoihin on kuitenkin pakko turvautua, sillä vain kaksi koirista voi luottaa juoksemaan vapaana metsässä, kolmannenkin varauksella. Muille puisto on ainoa mahdollisuus saada liikuntaa vapaana, turvallisesti.

Ryhdistäydyttyäni on taas tullut käveltyä 5-10km hihnalenkkejä päivittäin. Tavoitteena olisi, että enenevissä määrin kilometrejä kertyisi 40-50km/vko. Joskus enemmän, joskus vähemmän, ottaen huomioon lepopäivät (jotka saattaa olla eri koirilla eri aikaan) - vaatii siis kuitenkin säännöllistä reipasta liikuntaa itseltäni.
Oman itsensä patistaminen liikkumaan on ollut valehtelematta tosi raskasta. En ole koskaan ollut liikunnallinen ihminen, liikun vain sen mitä on pakko ja mitä eläimet vaativat. Harvoin tyydyn täyttämään eläinten minimitarpeita, vaan pyrin siihen minkä katson ideaaliksi kunkin yksilön kohdalla. Kaikki koirista ei vaadi 10km tai edes 5km lenkkejä päivittäin. Yhdelle sopii paremmin pari pidempää, rauhallista haistelulenkkiä viikossa, toinen vaatii lähes päivittäin paljon raskasta liikuntaa ja kolmas tyydyttää aktivointinsa tarpeet parhaiten kohtuullisella liikunnalla, mutta suurella määrällä aivotyöskentelyä ja nenähommia.

Nyt kun joutuu itsekin liikkumaan eikä riitä että koirat vaan päästää vapaaksi pihalle tai metsään vaihtelevaan maastoon, joutuu ensinnäkin miettimään enemmän liikunnan monipuolisuutta, toiseksi koirien yksilöllistä liikunnantarvetta ja kolmanneksi sitä miten se kaikki toteutetaan.
Meillä on onneksi tosi kivat lenkkimaastot ihan kävelymatkan päässä. Ihana kuivapohjainen mäntymetsä ja harjut; paljon mäkiä ja hiekkaisia jyrkänteitä. Vapaana pidettävät koirat saakin mahtavan monipuolisen liikuntamaaston jossa niiden on mahdollista liikkua omaan tahtiinsa juuri sen verran kuin jaksavat.

Muille täytyy keksiä erilaiset keinot järjestää sopiva määrä ja liikunnan laatu. Kesällä uinti ja pyöräily on oikein mainioita kytkettynäkin onnistuvia harrastuksia, nyt nekään ei onnistu. Pyörään pitäisi olla talvirenkaat tai lumen tultua (toivottavasti) vaihtaa pyörä rekeen tai potkukelkkaan, suksiin jos voisi edes teoriassa kuvitella hiihtävänsä ala-asteen pakkohiihdon jälkeen. Nämäkin liikuntamuodot on kuitenkin hyvin yksitoikkoisia ja kovalla pohjalla tapahtuvia. Koira ei millään saa samanlaista hyötyä pyörän edessä juoksemisesta, kuin vapaana hiekkamontuilla kiihdyttelystä kavereiden kanssa. Nämä on niitä haasteita, joita ei aina tule mietittyä ennen kun koiran ottaa. Toki, eihän kaikkia kiinnosta samoissa määrin koiran liikuttaminen ja koiran lihaskunnosta huolehtiminen. Koira voi olla tyytyväinen vähempäänkin tai yksipuolisempaankin liikuntaan, ei sillä.

Muuton jälkeen aikuisten koirien lihas- ja lihavuuskunnossa on tapahtunut isoja muutoksia. Kahdella koirista on lihakset hävinneet ja toinen on myös laihtunut hieman, ja yksi on lihonut. Ruokavalioon on tietysti tehty muutoksia asioiden korjaamiseksi, mutta on pakko myös ottaa itseä niskasta kiinni ja korjata liikunnallinen puolikin ja pikaisesti. Vaikka koirilla ei ole mitään hätää nykyisellään, haluan nähdä taas ne timmissä kunnossa olevat, urheilullisen näköiset ja iloiset koirat. Kuten aiemmin niin fittinä ollut Keiju (kuvassa vuosi sitten).

Kunhan pääsen vauhtiin uuden treenisuunnitelman kanssa, voisi kokeilla pitää jonkinlaista liikuntapäiväkirjaa. Koirat pitäisi myös punnita ja ottaa kuvat nykytilanteesta. On ollut niin harmillisen synkkiä päiviä, ettei ole ollut edes järkeä kuvailla koiria ulkona. Jospa pian olisi taas hiukan aurinkoisempaa!

Olisi hauska kuulla muiden elämänmuutoksista joiden myötä koirien liikunnantarve ja mahdollisuus toteuttaa sitä on muuttunut radikaalisti. Mikä on ollut vaikeaa tai helppoa, miten koirat ovat sopeutuneet uuteen tilanteeseen ja miltä itsestä on tuntunut? Saa kommentoida alle, laittaa sähköpostia tai vaikka viestiä facebookissa :)