Ekat pentutreffit!

Rusinana autossa :3

Tänään (lue: eilen) päästiin vihdoin Lemmikkiaseman pentutreffeille! Voi pojat, että oli menoa ja meininkiä! Harmi ettei tullut otettua yhtään kuvia! Tosin, ei niistä viilettävistä hauveleista olisi varmaan kuvia saanutkaan.. Veera ujosteli hirveästi muita pentuja kohtaan, mutta hyllyjen alle eksyneet koiranruokanappulat kiinnostivat sitten sitäkin enemmän - herkkuosastosta puhumattakaan! 

Kakara hukkasi tietysti korvansa täysin, ja sain juosta sen perässä jatkuvasti vahtimassa ettei se syönyt myynnissä olevia alahyllyjen herkkuja. Huoh.

Tuli taas hirmu epäonnistunut olo - ihan kuin päivittäisestä luoksetulotreenistä ei olisi ollut lainkaan hyötyä. Mutta tulihan se Veera kutsusta välillä, eli ei sentään ihan nollapisteessä olla. Tuntui kieltämättä tosi hölmöltä huudella Veeraa vähän väliä, kaikki varmaan ajatteli että onpas siinä tottelematon/kouluttamaton pentu, kun on jatkuvasti "pahanteossa".. Muiden pennut kuitenkin leikki keskenään, ei niillä tuntunut olevan aikaa ruuan metsästämiseen..

Ensi kerralla (jos sellaista edes tulee) syötän tuon ennen treffejä niin täyteen ettei se jaksa edes ajatella ruokaa! Buahahaa!

Asiasta toiseen. Blogi on ollut hyvin hiljainen, sillä mekin ollaan elelty hyvin hiljakseen. Aika on yksinkertaisesti ollut tosi kortilla, eikä treenailuun ole jäänyt kummemmin aikaa. Opiskelutuokiot ovat rajoittuneet lähinnä pissalenkeille, eikä sisällä olla harjoiteltu juuri mitään. Pari positiivista juttua siitä huolimatta; Veera kuuntelee ja keskittyy ulkonakin tosi hienosti, pienet häiriötekijät jää täysin unholaan. Tyttö on lisäksi oppinut rauhoittumaan sisällä hyvin, vaikka ei tehtäisi mitään ihmeellistä pariin päivään. Vielä muutama viikko sitten Veera oli hyvinkin rauhaton, jos tekemistä ei ollut riittävästi. Ja hyper-vire jäi helposti päälle kiihdyttävän toiminnan jälkeen. Olen ilmeisesti hyvä laiskottelun opettaja! Heh.


Alla videopätkä koske-käskyn harjoittelusta:
Psst! Huomatkaa miten hienosti Veera on häiriintymättä ympärillä häärivistä kissoista ja Tirpasta!

Tänään eilen otin sitten asiakseni harjoitella muutamaa juttua ihan sisätiloissakin. Kerrattiin tuttuja istu-, maate-, koske- ja viereen-komentoja, sillä edellisistä harkoista on jo aikaa. Harjoiteltiin myös ihan uutta ylös-käskyä. Tämä siitä syystä, että halusin saada jonkunlaisen kuvanräpöstyksen jossa Veera seisoo - edes jollain ilveellä. Veeralla on nyt niin hyvin hallussa nuo istu- ja viereen-komennot, että se tarjoaa niitä joka välissä, jos jotain muuta käskyä ei anneta. Fiksu tyttö, mutta eih..

Tässä kuva, jossa pentu ei näytä joko a) dromedaarilta tai b) saksanpaimenkoiralta asentonsa vuoksi.

Veewu 14vko

Vielä loppukevennys, ettei vaan jää postaus turhan tyhjäksi! Näiden kuvien myötä, moikka moi!

Veera kävi ensimmäistä kertaa kokovartalopesulla! Voi miten säälittävä pieni olento siitä kuoriutuikaan märän turkin alta! Hih!

Fiksu pentu!

Tänään ollaan treenailtu muutamaan otteeseen (sisätiloissa) jo aiemmin opittuja juttuja. Istu- ja maate-, sekä koske-komento on ollut eniten työn alla. Kaikki sujuu huomattavasti paremmin kuin pari päivää sitten, joten otaksuisin opetustekniikan olevan oikea. Jonkun videopätkän voisi yrittää kuvata, sen verran hienosti jo sujuu ;)

Käytiin myös koirapuistossa kahdestaan. Puistoilemassa ennen meitä oli kaksi aika riehakasta spanielia, ja nehän oli tosi hurjia. Pienen takaa-ajon ja Veeran "yhyy ne syö mut"-huutamisen jälkeen kaverukset jatkoivat yhteistä leikkiä, ja me saimme keskittyä harjoittelemaan luoksetuloa ja vierellä kävelemistä. No harm done.

Ensi viikolla voisi yrittää järjestää jonkinlaiset "ohitus- ja tervehtimistreenit", lähinnä ihmisten suhteen.. Veera on edelleen ihan mahdoton nähdessään ihmisiä - eikä ihme! Totta kai se hyppii vasten eikä rauhotu, kun tervehtijä höpöttää, paijaa ja riehuttaa sitä "niin suloista ja pehmeää" pentua! 
Ja kun yrität sanoa, että "älä anna sen hyppiä", niin vastataan vain "ei mua haittaa, oon tottunut koiriin". No aijaa? Mut entäs jos mua haittaa se, että meidän koira oppii että ihmisiä vasten hyppimällä saa huomiota, eikä silloin tarvitse kuunnella taluttajaa?

Tjooh. Eiköhän se siitä, kun saadaan järjestettyä suunnitellut treenit asiaa koskien.. Tässä vielä hauska video, kun Veera 9vko sekä kumppanit metsästävät herkkuja.. :)

Leikkiseurasta puutetta?

Videon laadulla ei paljoa kehusella, mutta eiköhän tuosta saa selvää :D Veera-parka yrittää haastaa Tirppaa leikkimään, mutta eihän mummelia kiinnosta ryhtyä painiin itseään suuremman kakaran kanssa. Voi, kun päästäsiin ensi viikolla pentutreffeille!

Kuvia ensimmäisiltä päiviltä!

Tässä muutamia kuvia, jotka on valitettavasti kamalaa kännykkälaatua. Parempia kuvia tulee kunhan saan kamerasta kuvat koneelle!

Mussukka ensimmäisenä iltana uudessa kodissa<3

Vauva tekee tuttavuutta kissojen kanssa..

Päiväunet <3

Kuin kaksi marjaa! :)

Vähän on vielä iso frisbee? :D

Tirpan ilme "Eikö tuo riiviö vois nukkua jossain muualla..?" :D

On se kyllä kasvanut hirveästi! Alkuun ne oli Tirpan kanssa saman korkuisia ja suunnilleen saman pituisia, mutta nyt on tainnut Veera mennä jo ohi.. :)

Aamupäivän ajatuksia

Veera köllii tossa jaloissa. Ja puree häntäänsä. Tottahan se heti pitkästyi, kun en antanut sen jahdata ja vahtia kissoja ja laitoin arestiin tuonne omaan aitaukseensa. Bordercollien tyyppivika suorastaan; kehittää itselleen (huonoa) ajanvietettä jos iskee tylsyys. Onneksi se lopetti tuhmailut parin kieltämisen jälkeen ja nukahti.

Suunnitelmana oli, että tässä aamupäivän aikana kehittelisin jotain yhteistä tekemistä. Pähkäilin puoli yötä, että mitä asioita ja temppuja tuolle kakaralle uskaltaisi opettaa nyt, ja mitkä joutuu jättämään myöhemmäksi. Hirveästi olisi ideoita ja innokkuutta opetteluun (meillä kaikilla), mutta kun kaikki (tai suurin osa) tempuista ei sovi tuon ikäiselle.
Täytyy miettiä itse temppua pidemmälle. Innokas pentuhan tarjoaa aina oppimiaan toimintoja, ja esim. hypyt, tassun antaminen ja riehakas noutoleikki ei ole sopivia opittavia tuon ikäiselle pennulle. Ihmisiä vasten hyppimättömyys on edelleen huonosti hanskassa, joten kaikenlaisen riehakkaan tekemisen vahvistaminen on nyt pannassa.

Tirppa on viimeisin koiranpentu, jota olen pidempi aikaisesti kouluttanut ja opettanut. Ja siitähän on aikaa jo 9 vuotta. On taas omanlaisensa "matka menneisyyteen", kun miettii niitä omia toilailuja silloin 11-vuotiaana. Voivoi. Hyvä koirahan tuostakin tuli, ja omasta mielestäni selvisin sen kanssa todella hyvin jo nuorena. Mutta paljon asioita olisin voinut tehdä toisin. Muistelen, että istumisen jälkeen opetin Tirpalle heti tassun antamista. Ja.. Vielä tänäkin päivänä, se tarjoaa ensimmäisenä tassua, kun pyydän siltä jotain! Varsinkin, jos opeteltava asia on uusi, eikä se ihan ymmärrä mitä siltä halutaan. "Tassu, tassu, TASSUT! Otaotanyt!"
Samaa virhettä en tee tämän koiran kanssa!

Eilen illalla aloitettiin kosketusharjoittelu uudestaan, kun viime kerralla ei edistystä tuntunut tapahtuvan. Otettiin hieman erilainen lähestymistapa kuin viimeksi, ja hetihän se toimi! Nyt Veera tarjoaa heti tassulla koskettamista, ja koske-komentokin alkaa olla tuttu. Nyt olisi tarkoitus jatkaa siitä mihin eilen jäätiin, ja hioa muita opittuja juttuja.
Kohta lähdetään ulkoilemaan. Jos tuo ihana auringonpaiste jatkuu, niin täytyykin ottaa kamera mukaan. Yksin on hirveän vaikea kuvata koiria, mutta katsotaan, jos edes jonkun räpsyn saisi! :)

Siinä kaikki tältä erää! Katsotaan, kuinka kauan tätä kirjoittamisintoa riittää, ja kauanko näitä postauksia tulee useammin kuin kerran kuussa.. ;) 

Heti uutta postausta perään!

Nyt kun olen inspiroitunut kirjoittamaan, niin kirjoitetaan!

Veera on asunut meillä nyt tasan 3 viikkoa. Hassua, tuntuu että yhteistä aikaa olisi takana jo paljon enemmän! Alkutaipale on ollut paljon odotettua helpompi, vaikka vaikeuksia tietysti on. Juuri mitään tuo ei pelkää; ei ilotulitteiden tai ukkosen ääniä (soitin sille äänitteitä), ei autoja tai isoja työkoneita, lapsia, toisia koiria tai kaivonkansia! Ihanaa!  

Älykkäänä ja motivoituneena koirana Veera keksii nopeasti, mitä siltä pyydetään. Ensimmäisenä päivänä se oppi kulkemaan meidän jyrkät ja liukkaat rappuset toiseen kerrokseen, ja alusta asti Veera on tiennyt että tarpeet tehdään ulos. Tyttö osaa pyytää ulos kun hätä tulee, ja sisälle sattuu vahinkoja huomattavan vähän.

Istu-komento oli takaraivossa jo ensimmäisinä päivinä, ja nyt myös maate-, ei ota- ja viereen-käskyt ovat hyvin varmalla pohjalla. Tällä hetkellä harjoitellaan odota-, paikka-, koske- (jotain esinettä) ja kauemmas (=peruuta)-käskyjä. 

Luoksetulo on päivä päivältä varmempaa, mutta häiriötekijöitä ei juurikaan siedä olla.. Kunhan rokotukset saadaan kuntoon, niin uskalletaan paremmin lähteä vieraille maille harjoittelemaan luoksetuloa. Hihnassa tuo kakara kulkee uskomattoman hienosti, kun vaan jaksaa keskittyä. Ja suurimman osan ajastahan se jaksaakin. Niin reipas, hieno pentu!

On tuo pieni riiviö vaan juuri sellainen, jota etsimmekin. Väritys ei ole suosikkien joukossa (ihan kun se loppupeleissä mitään merkitsisi), mutta siitä huolimatta Veera on hurjan kaunis ja hurmaava pieni bc:n alku! <3

Jotain videoita voisin yrittää laitella tänne, kunhan saadaan taltioitua jotain julkaisemiskelpoista! Olisi ihana myöhemmin katsella, kuinka ollaan alussa edistytty :) 

Juu, ei, juu, ei.. Juu?

Olin pitkään sitä mieltä, että ei, en aio luoda viidettä blogia. Enhän millään jaksa pitää yllä kaikkia! Olen muutenkin niin huono päivittämään aktiivisesti blogeja.. Noh, sitten aloin kuitenkin tuumia, että mikä sitten olisi paras tapa kirjata muistiin kaikki edistyminen, riemunhetket, takapakit ja koirahuolet. Fyysistä päiväkirjaa en osaa pitää, ja kaikenlaistet "treenivihot" on ihan yhtä tyhjän kanssa näissä käsissä!
Blogi on simppeli tapa kirjata talteen kaikki tuumailut ja tapahtumat. Kuvia on kiva spämmätä yhteen osoitteeseen, eikä tarvitse tukkia facebookkia koirahöpötyksillä! Toivotaan, että tästä tulee jotain! Huomautan, että kirjoitan tätä lähinnä meitä varten, mutta eihän tuosta haittaa ole jos joku muukin innostuu seurailemaan meidän touhuja hurmaavan bortsu-neidin kanssa! :)