Veera

Veera

Bordercollie (paperiton)

s. 17.11.2014

Soopeli-valkoinen

Kotiutui 16.1.2015, 8 viikon iässä

Tämä blogi toimii alkuun päiväkirjana meidän yhteisellä matkalla Veeran kanssa. "Matka menneisyyteen" on kuin tarina, joka on alkanut jo kauan aikaa sitten, kun ensimmäiset haaveet bordercollien omistamisesta heräsivät. Veera tuli elämääni hieman yllättäen, vaikka uuden pennun hankintaa olinkin mietitty jo pitkään. Kun näin ilmoituksen pennusta, jokin vain tuntui todella oikealta. Pentu oli alusta asti juuri sen oloinen, että se on juuri sitä, mitä elämääni tarvitsin. Ja päivääkään en ole katunut!
Nyttemmin blogi toimii yhteisenä kirjoitusalustana koko koiraperheemme asioille, sekä asiapitoisemmille postauksille kaikkeen koiramaailmaan liittyen.

Veera ei ole rekisterissä sen emän "maatiaistaustansa" takia. Koiruuden suku on kuitenkin tiedossa, kirjoissa ja kansissa, joten paperittomuus ei ollut minulle mikään ongelma. Minulle tärkeintä on tietää koiran alkuperä, suvun terveys ja luonne. Ja koska nämä asiat on tiedossa, tein päätöksen paperittoman rotukoiran (virallisesti sekarotuinen) hankinnasta. Jos tästä asiasta on jotain kysyttävää, laita vaikka mailia tulemaan.

Veera ei harrasta mitään "virallista", vaan se viettää aktiivista koira-arkea, jossa se saa toteuttaa sekä liikunnallista taipumustaan, että sisäsyntyisiä viettejä mm. paimennustöinä. Veera on uskomattoman hieno koira, ja mielestäni täydellinen rotunsa edustaja. Tästäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta omaan käteeni tämä koira on unelmien täyttymys. Veera on bordercollieiden tapaan hyvin vietikäs, räjähtävän nopea, pehmeä, miellyttämisenhaluinen ja työintoinen. Useimmista poiketen se on lisäksi todella taisteluhaluinen, hieman terävä, dominoiva ja sähäkkä. Sen suosikkileikkejä ovat mahdollisimman rajut paini- ja vetoleikit, josta ei ärinää puutu. Ja näistä ominaisuuksista pidän juuri eniten. Kaipaisin tähän rotuun enemmänkin tempperamenttia, pientä terävyyttä ja taistelutahtoa. Etenkin rodun hermorakenne saisi olla paremmalla tolalla, joka on onneksi Veeralla ihan ok. Se jännittyy aika helposti ja saattaa säikähdellä hölmöjäkin asioita, mutta palautuu nopeasti ja pysyy toimintakykyisenä.

Veera on kaikin puolin todella mahtava koira, ja toivon ettei se jää ainoaksi vastaavanlaiseksi koiraksi elämäni aikana.