Lotan ollessa nyt lähes 7kk ikäinen ja ennen kun aikaa kuluu liikaa, lienee viisasta palata niihin suloisiin ja työtä täynnä olleisiin pentuaikoihin, nimittäin Lotan kanssa. Lotta on ollut kaiken kaikkiaan hyvin normaalista poikkeava pentukokemus, joten sitä on tullut mietittyä paljon monelta kantilta. Muistelen nyt Lotan pentuviikkoja ja kuukausia meidän kanssa, ja kirjoitan ylös kaiken mieleen painuneen ja oleellisen oloisen. Tämä postaus tulee olemaan lähinnä itselleni muistiona, mutta uskon sen kiinnostavan muitakin. Lisään oheen kuvia pienen puikulapään kasvusta vähän isommaksi puikulapääksi.
 |
| Pennut 12 viikkoa, pari päivää meille muuton jälkeen. Lotta toinen vasemmalla. |
Pikkuinen Lotta saapui meille 12 viikkoisena sijaiskotiin 21.6.2018 yhdessä neljän veljensä kanssa. Enemmän voit lukea >täältä<, mikäli pentujen tarina ei ole tuttu.
Pentujen tullessa aloin heti kirjaamaan ylös niiden käytöstä ja suhtautumista erilaisiin asioihin. Luulen että meni ainakin pari päivää, ennen kuin erotin pennut toisistaan pelkästään ulkonäön ja käytöksen perusteella, joten oli hyvä kirjoittaa ylös kunkin pennun asioita omilla kaulapantojen mukaisilla värikoodeillaan.
Lotasta olen kirjoittanut seuraavia asioita:
SININEN
Havainnot ensimmäisten päivien ajalta:
- itsenäinen, erkanee muista pennuista helposti
- rohkea ja utelias, tutkii paikkoja
- kiinnostuu muista koirista ja saattaa lähestyä (mielistellen)
Havaintoja myöhemmin:
- edelleen itsenäisin pentu, saattaa lähteä omille retkilleen muiden leikkiessä keskenään
- säikähtelee ääniä, mutta palautuu välittömästi ja lakkaa välittämästä mikäli ääni toistuu
- iän myötä tutustuu aina vain rohkeammin uusiin ihmisiin ja koiriin
- erityisen paljon kiinnostunut muista koirista; seuraa ja kutsuu leikkiin perheen muita koiria, paremmin kuin muut pentuesisarukset
- valtavan hyvä keskittymiskyky! Jaksaa kiinnostua uuden opettelusta pitkiä aikoja ja yrittää ja tarjoaa uusia asioita todella aktiivisesti
Kynsienleikkuu 13 viikon iässä:
- epävarma sylissä, huolii namit aluksi mutta lakkaa sitten syömästä
- rimpuilee ja vinkuu, ei kuitenkaan yritä purra
- palautuu nopeasti maahan päästyään, huolii taas namit
Kynsienleikkuu myöhemmin:
- rimpuilee edelleen, saattaa purra kynsisaksia
- huolii nameja ja palautuu yhä nopeasti
- rimpuilu vahvistui iän karttuessa, mutta 4kk paikkeilla alkoi taas rauhottua
Lääkkeiden/vitamiinin antaminen:
- pahan sortin sihtikurkku, ei mene hyvänmakuiset vitamiinipillerit, ei Canicur eikä mitkään lääkkeet tai vitamiinit
- edelleen yhtä vaikea sihtikurkku :D
Muista pennuista olin kirjoittanut mm. äänekkyydestä, resurssiaggressiivisuudesta ja taipumuksesta vastata aggressiolla epämiellyttäviin asioihin, ääniarkuudesta, huonommasta palautumisesta, korkeammasta saalisvietistä, rauhallisuudesta ja ihmisten lähellä viihtymisestä. Nämä siis eri pentujen huomioita, mutta joka tapauksessa melko poikkeavia Lottaan verrattuna.
Lotta oli siis melko silmään pistävä heti alussa. Etenkin sen positiivisella tavalla itsenäinen luonne ja koirasosiaalisuus kiinnitti huomion. Pidin siitä, ettei Lotta jäänyt jumittamaan ihmisen jalkojen juureen vaan rohkeasti tutkaili ympäristöään, mutta ollen kuitenkin kiinnostunut ihmisten tekemisistä. Se oli myös innokas oppimaan uutta, ja keskittyi uskomattoman hienosti jo pienenä. Sen työskentelymotivaatio lähenteli ja lähentelee edelleen työintoista bordercollietani Veeraa!
Veimme pennut eläinlääkärille pentutarkastukseen, rokotuksiin ja sirutukseen 13 viikon iässä. Lotta käyttäytyi hienosti - se oli utelias ja paikat tutkittuaan se kävi nukkumaan muiden kanssa. Eläinlääkäri oli vähän pelottava, mutta se suhtautui tilanteeseen neutraalisti ja palautui välittömästi takaisin lattialle päästyään. Lotta kuvan istuva pentu.
Sosiaalistimme pentuja erittäin ahkerasti heti alusta lähtien. Kävimme mm. Yyterissä, joka oli alkuun aika pelottava paikka avaran maisemansa, meren ja vieraiden koirien takia. Mutta hetken sivusta tarkkailtuaan
pennut seurasivat meitä reippaasti ja tutustuivat paikkoihin. Luokse saapuvat koirat oli kyllä pitkään pelottava juttu. Lotta erottui taas muista reippaudellaan ja tasapainoisemmalla hermorakenteellaan. Kuvassa keskellä Lotta ja muut 13 viikkoisina.
Pennut tutustumassa Mustiin ja Mirriin. Alkujännityksen jälkeen uskallettiin, Lotta etunenässä, tutustua henkilökuntaan ja muihin asiakkaisiin. Sitten olikin hyvä levätä. Lotta kuvan istuva pentu.
Pennut 13 viikkoa. Lotta lähimpänä puolisoani Miloa. Ylläri. (Not!)
15 viikkoa. Ensimmäinen pennuista (violetti hihna) oli jo lähtenyt uuteen kotiin ja tapasimme Yyterissä. Tässä vaiheessa Lotta alkoi olla jo meidän pentu, vaikka mitään ei oltu vielä päätetty. Se melkein näytti kuitenkin itse tietävän jäävänsä meille, sillä se otti eniten kontaktia meihin ja viihtyi erityisesti meidän seurassa, muiden ollessa neutraalimpia sen suhteen. Kuvassa Lotta vasemmalla.
Lotta oli muiden lailla ahne, ja helppo houkutella hieman pelottaviinkin tilanteisiin. Pienenä Lotta ei varsinaisesti pitänyt vedestä, mutta tuli sinne mielellään kutsuttuna ja muiden pentujen mukana. Kiipeily oli hieman pelottavaa, mutta sekin oli ok herkkujen ja kehujen saattelemana. Lotta vasemmalla.
Lotta Milon sylissä Yyterissä. Muut pennut nukkuivat vieressä hiekalla, joten pieni sydänkäpynen oli helppo napata sylisiedätykseen. Lotta, kuten muutkin pennut, inhosivat/kammosivat todella pitkään sylissä olemista, vaikka sitä kuinka vahvistettiin positiivisesti.
Lotta vajaa 16 viikkoa. Pentu näyttää sujahtaneen perheeseen, kun on päässyt sohvallekin, johon ei ole normaalisti koirilla mitään asiaa.
Pentujen oltua meillä kuukauden päivät, 19.7. ja Lotan ollessa vasta 16 viikkoinen, meitä koetteli suuri huoli Lotasta. Ilmeisesti helteiden takia pentu pääsi kuivumaan ja alkoi ripuloimaan. Lotta-paralla oli lämpöä ja se oli vuoroin viluinen ja kuumissaan. Illalla eläinlääkäriin soittaessani Lotta alkoi ripuloimaan verta. Lähdimme kiireellä päivystykseen yli 100km päähän Raision Evidensiaan.
Perillä Lotta laitettiin heti tiputukseen, se sai pahoinvointilääkettä ja jotain ruokahalua edistävää lääkettä. Pikkuinen oli hälyyttävän rauhallinen, väsynyt ja vaikea pitää hereillä edes lyhyitä aikoja.
Ruoka ei maistunut. Pari tuntia oltiin nesteytyksessä, ja sinä aikana saatiin pentuparka syömään hiukan RC:n toipilaspöperöä.
Verikokeissa ei ilmennyt mitään kovin erityistä. Kaikki oli viitearvoissa tai selitettävissä koiran iällä, kuumeella tai ravitsemustilalla.
Tiputuksen jälkeen Lotta lähti äitini luokse, jotta on tarvittaessa lähempänä klinikkaa. Ja se olikin hyvä päätös, sillä Lotta joutui seuraavana aamupäivänä uudestaan klinikalle nesteytykseen. Lotta ei suostunut syömään, eikä vointi siksi lähtenyt parantumaan.
Voiton puolella! Ripuli saatiin jotakuinkin taltutettua ja ahkeralla pakkosyötöllä sai pentu voimiaan hiljalleen takaisin. Paino putosi hieman sairastelun aikana, ja kasvu tuntui pysähtyneen joksikin aikaa. En ollut kovin tyytyväinen Evidensian palveluun, mutta pääasia että pentu tuli kuntoon.
Lotta kotona, ikää n. 17 viikkoa. Pieni kuikelo piti jo pikkupentuna kovasti kissoista, mutta Rutun (nahkainen limppu sohvalla) annettua palautetta liian läheisestä tuttavuuden tekemisestä, Lotta vältteli kaikkia kissoja useamman viikon. Tässä ollaan kuitenkin taas ihan fine toinen toistensa kanssa. Kuvassa myös kissat Luikku (musta möykky vasemmalla) ja Nelli (seychelli), sekä kiinanharjakoira Pöppö puoliksi sohvan alla.
Lotta ja Keiju-"täti", joka tuntui olevan pennun suurin idoli. Heti meille saavuttuaan kaikki pennut kiinnostuivat eniten Keijusta. Se muistuttanee emoa, ja on belgimäisyydessään samankaltainen kuin pennut itse. Erityisesti Lotta viihtyi aina Keijua seuraillen, ja pysyi hyvinkin sitkeästi sen mukana vaikka Keiju antoi joskus aika tiukkaa palautetta ärsyttävästi kintereillä roikkuvalle pennulle.
Yllättäen Lotta lähinnä minua. Ikää n. 17 viikkoa. Olimme Turussa Kupittaan koirapuistossa, sen jälkeen kun olimme sivustaseuraajina match showssa. Pentujen ollessa pieniä, kävimme mätsäreissä hyvin ahkerasti seurailemassa maailman menoa. Kehän laidalla hengailu alkoi olla jo tuttua.
Koirapuistossa aidan toisella puolella oli useampi galgo ja muita koiria, joille piti haukkua. Lotta ei haukkunut juurikaan, toisin kuin kaksi muuta pentua. Muutoin Lotta oli melko rohkea ja tutustui varovaisesti uusiin ihmisiin ja koiriin.
Naapurikunnassa oli agiepikset, johon menimme turistiksi. Pennuilla oli alkanut uusi epäillysten vaihe, ja ne haukkuivat jatkuvasti asioille jotka oli enemmän tai vähemmän pelottavia. Uusiin ihmisiin tutustuttiin vaihtelevalla menestyksellä joko hyvin reippaasti, tai pidemmän maanittelun ja hengailun kautta. Viereisellä kentälle olleet ipo-treenit kiinnosti kovasti, ja jälleen kerran belgit herätti eniten huomiota pentujen silmissä. Rohkeimman uroksen ohella Lottaan rakastuttiin ensimmäisenä ja sitä yritettiin muutaman kerran ostaakkin. Onneksi olimme jo päättäneet pitää sen!
Pennut 18 viikkoa. Kuva otettu juuri ennen toisen pennun lähtöä uuteen kotiinsa. Aloimme käymään enemmän paikoissa joissa olisi ollut liikaa ärsykkeitä uuteen kotiin lähteneelle arimmalle pennulle. Lotta vasemmalla.
Kauppakeskus Mylly oli jännittävä paikka. Hirmuisesti hälyä, ihmisiä ja tällä reissulla oli vieras koirakin jonka seuraan piti jäädä. Tapasimme pennunkatsojan ja sosiaalistuimme samalla reissulla. Lotta käyttäytyi esimerkkillisen hienosti. Se ei kuormittunut liikaa jännittävästä tilanteesta huolimatta, se rentoutui nopeasti ja teki tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Lukuisat lapset kävivät silittämässä pentuja, ja Lotasta nekin olivat ihan ok. Hälystä Lotta ei ole välittänyt oikeastaan koskaan, vaikka joskus hieman säikähtäisikin. Lotta kuvassa taaimmaisena.
Pennut jälleen Turussa Kupittaalla, eräiden mätsäreiden jälkeen. Kaksijalkaiset söivät jäätelöä ja pennuilla oli sopiva väli levätä. Poikia hiukan häiritsi vilkas kävelyliikenne kioskin ympärillä, mutta Lotta se laittoi unta palloon. Lotta keskellä.
Turku Pride kulkue! Kulkueen kokoontumisen aikana Lotta oli hieman jännittynyt, mutta tovin chillailun aikana se rentoutui ja tylsistyi. Pentu kyseli töitä ja tarkkaili ympäristöään. Kulkueen alkaessa Lotta säikähti kovasti rumpuryhmän meteliä, ja oli hetken poissa tolaltaan, mutta kannettuani sitä sylissä jonkin aikaa se rauhottui taas.
Rentouduttuaan Lotta käveli kulkueessa hienosti. Se poimi nenäänsä paperisen sydämen ja sulatti kanssamarssijoiden sydämiä. Kova meteli selvästi stressasi pentua, mutta se oli kaikesta huolimatta edelleen täysin toimintakykyinen ja kesti stressaavan tilanteen hienosti. Lyhyet tauot pahimman metelin keskellä auttoi sitä huomattavasti ja se ehti palautua hienosti.
Ahdistaa. Myös puistossa suloinen Lotta keräsi valtavasti ihailijoita, ja alkuun joukolla lähelle tunkeneet silittäjät oli hieman pelottava asia. Kuten tavallista, Lotta kuitenkin tottui tilanteeseen nopeasti, nautti rapsutuksista ja ryhtyi sitten nukkumaan.
Pojat ja Lotta 20 viikkoa, ja muutaman viikon vanhempi tervunarttu. Kokoero on valtava. Lotta suhtautui uuteen tuttavaan tosi hienosti, vaikka kunnon leikkejä ei vielä saatukkaan aikaseksi.
Kolmas poika lähti uuteen kotiin pentujen ollessa 20 viikkoisia. Väki vähenee ja pidot paranee, vai mitä? No ei Lotan mielestä. Sisaruksien käydessä vähiin Lotassa alkoi ilmetä uusia puolia. Se repi ihmisiä vaatteista ja hyppi päälle - asioita joita se ei ollut koskaan aiemmin tehnyt! Lotta selvästi kaipasi enemmän painiseuraa, eikä jäljelle jäänyt epäluuloinen poikaparka sitä oikein tarjonnut. Lotta vasemmalla.
Ahkera sosiaalistus jatkui pentujen vähetessäkin. Tässä kuvassa Lotta on veljensä kanssa shetlanninponien näyttelyssä Mynämäellä. Koko tilanteessa jännittävintä oli kaiuttimista kuuluva selostus. Ponit itsessään oli semisti kiinnostava juttu, joita Lotta pelännyt lainkaan vaikka välillä ponit kulkivat aivan meidän vierestä. Tilanteen käydessä tylsäksi laitettiin taas pötkölleen ja otettiin torkut hälinän keskellä.
Viimeinenkin poika löysi kotinsa, pian edellisen jälkeen. Lotta kävi entistä riehakkaammaksi.
Lotan jäätyä ainoaksi pennuksi, oli meillä enemmän aikaa keskittyä sen laumaan sujauttamiseksi. Tähän asti talouden muut koirat olivat tutustuneet pentuihin omana laumanaan, eivätkä pennut ja muut koirat viettäneet aikaa yhdessä jatkuvasti, vaan pienempiä aikoja kerrallaan ja enimmäkseen ulkona.
Muut koirat suhtautuivat Lottaan neutraalisti, "ällöksyen" tai hitusen äreästi. Omasta tilastaan tarkka Keiju (kuvassa) ei ollut järin innoissaan iholle tunkevasta pennusta, mutta alkoi kuitenkin hiljalleen sietää kakaran läsnäoloa. Lotta puhui jo pienenä tosi hyvin koiraa ja kunnioitti vanhempien eleitä. Bordercollie Veera on ollut hyvin neutraali pennun suhteen, samoin kuin talon kalustoon puoliksi kuuluvat pikkukoirat. Tiibetinterrieri(mix) Loimu taas ei oikein sietänyt hulisevaa pentua, mutta toisaalta se ei oikein siedä muitakaan koiria.
5kk iän paikkeilla Lotta alkoi olla jo osa laumaa. Se nukkui sujuvasti muiden koirien lähellä tai jopa ihan vieressä, söi yhdessä muiden kanssa ja lenkkeili suht siivosti muiden mukana.
Lotta kävi pentutreffeillä useasti myös veljiensä kanssa, mutta "yksin" jäätyään niistä tuli entistä tärkeämpiä. Aiemmin Lotta ei juuri innostunut leikkimään muiden kanssa, vaikkei varsinaisesti arkaillutkaan. Leikkiseuran puuttuminen kotona varmasti kannusti siihen, että kerta kerralta Lotta lähti innokkaammin tutustumaan muihin koiriin. Ei mennyt kauaa kun saimme kenkää pienempien pentujen ryhmästä ja siirryimme isoimpien pentujen ryhmään.
Koirapuistoilua Turussa.
Ystäväni vinttikoirat kävivät tutuiksi jo pentujen ollessa pieniä, ja Lotan ollessa vanhempi koirat pääsivät tutustumaan entistä enemmän toisiinsa. Varsinaisia leikkejä ei vielä ole ollut, mutta pikkuhiljaa.
Kaikesta hauskuudesta huolimatta osataan myös rauhottua, edelleen!
Lotta pääsi ensimmäistä kertaa osallistumaan itsekin mätsäreihin, kun rokotusten varoaika tuli täyteen 5kk iässä. Ensimmäisissä mätsäreissä Lotta sijoittui isojen pentujen toiseksi. Tuomari ei meinannut uskoa että oli pennun ensimmäinen match show, niin hienosti se käyttäytyi.
Yhtä velipojista on tullut tavattua silloin tällöin. Samalla käydään sosiaalistumassa kaupungissa.
Vajaan puolen vuoden ikäisenä kävimme Turussa mielenosoituksessa, ja Lotta lähti mukaan käytännön syistä. Mielenosoitus oli pieni, mutta hyvin kovaääninen. Lottaa pelotti taputukset ja huudot, mutta se pysyi jälleen toimintakykyisenä. Seurasimme tilannetta hetken sivummalta, jonka jälkeen pääsimme lähemmäs tapahtuman keskiötä ilman että Lotta ahdistui liikaa. Jälleen söpö pentu herätti huomiota, ja muutamat ihmiset tunnistivat Lotan Turku Pridestä ja tulivat moikkaamaan. Kaiken kaikkiaan taas yksi hyvä kokemus ihmisvilinästä ja metelistä. Hieno pentu!
Kissat alkaa olla entistä kiinnostavampia. Vaikka välillä tekisi hitusen mieli jahdata, Lotta tottelee hyvin kieltoja ja tyytyy seurailemaan sivusta niiden puuhia. Tilaisuuden tullen niitä on kiva nuuskia ja vähän pussata, tai käydä viereen nukkumaan.
Pikkuisesta rääpäleestä on kuin onkin kasvanut jo hiukan isompi! Sohvalla hengailu on edelleen harvinaista herkkua.
Seikkailua Turussa, suosikkikaupassa Lemmikkiasemalla! Tämän kuvan on ottanut myyjä, jolta Lotta oli tilaamassa nameja! Hihi.
Muutto! Lotan täyttäessä 6kk muutimme omakotitalosta rivitaloon. Iso muutos meille kaikille, ja se vaatii totuttelua. Ensimmäinen kuukausi on kuitenkin mennyt hienosti kaikkien osalta. Lotta ei edelleenkään viihdy sylissä, vaikka siitä onkin tullut jo siedettävä asia.
Uusi koti rivarissa on ihan ok. Pieni piha on aika tylsä juttu, mutta hihnalenkille pääsee useammin ja leikkikavereita on helpompi löytää.
"Ihan jees nää uudet lenkkimaastot."
Taas kaupungissa! 6kk iässä Lotasta on tullut melkoisen reaktiivinen ja mörköikä koettelee hermoja. Epäilyttäville asioille haukutaan ja muristaan, eikä se epäilyksen määrä tunnu loppuvan millään jos se kerran alkaa. Kuvassa Lotta on Skanssissa, jossa kävimme moikkaamassa Milon perhettä. Aamutuimaan liikkeisiin rullakoin kuljettavat ihmiset kolinoineen oli tosi epäilyttävä juttu, mutta kauppakeskuksessa kaikuva ryminäkin oli ihan ok juttu hetken kuulostelun jälkeen.
Lotta kävi meidän mukana esittelemässä eksoottisia eläimiä Satakissan lemmikkitapahtumassa Raumalla. Tapahtumassa oli mukana lukuisia koiria ja kymmeniä kissoja, eksoottisten eläinten lisäksi, ja Lotta käyttäytyi jälleen upeasti. Se osasi olla hiljaa ja rauhottui oleilemaan, kun sen kannalta mitään mielenkiintoista ei tapahtunut. Itse olin koko viisituntisen päivän hyvin tiukasti suustani kiinni vierailijoiden kanssa, mutta Lotta viihtyi hyvin Milon kanssa hengaillen "tiskin" takana tai tutkaillen paikkoja.
Kokoa Lotta ei tunnu enää juuri kasvavan, mutta turkki on ruvennut rehottamaan. Kaunishan se on, vaikkakin hyvin pikkuinen! Painoa 6kk iässä n. 10kg ja korkeutta vajaa 50cm. Verrokkina pentueen suurin uros, 16,5kg ja 56cm.
Paimenkolmikko alkaa toimia ihan kivasti yhteen. Hihnakäytöksessä on vielä parantamisen varaa, ja Lotta lietsoo helposti muutkin haukkumaan ja kekkuloimaan. Välillä huudetaan niin autoille kuin ihmisille ja koirillekin. Myönnän odottavani erittäin suuresti iän karttumista ja järjen tarttumista tuohon pikkuiseen pääkoppaan..
Hyvän työkoiran tavoin Lotta on ahkera osallistumaan arjen askareisiin. Tässä laitetaan koirien hihnanaulakkoa seinään.
Lotalla on ollut muuton jälkeen pieniä vaikeuksia jäädä yksin, varsinkin jos muut paimenet lähtevät ulos eikä Lotta pääse mukaan. Se myös mielellään seurailisi minua sisätiloissa, mutta on oppinut todella nopeasti oman paikan merkityksen ja osaa nykyään rauhottua sekä oma-alotteisesti että käskystä, kun sen komentaa omalle paikalle. Eroahdistusta ei ole onneksi ollut, toisin kuin osalla muista pennuista.
Nyt Lotta lähenee 7kk ikää, ja murkkuilu työllistää meitä ihan uudella tavalla. Niin helppo ja hyvä pentu vaatiikin yhtäkkiä paljon puuttumista käytökseensä ihan perusasioissa. Kaikki hankaluudet, etenkin teini-iässä, oli varsin odotettavissa, mutta tuntuu silti hassulta pudistella päätään tuhmailevalle kakaralle, kun aiemmin se on loistanut käytöksellään ja ollut esimerkillisesti missä tahansa tilanteessa. En onneksi odottanut helppoa pentua kun päätimme Lotan pitää, ja runsas koirakokemus ei vähästä hätkähdä. Ja muihin sisaruksiin verrattuna Lotan ongelmat on olleet varsin olemattomia. Eiköhän kaikilla helpota suurilta osin iän myötä, kun vain omistajat jaksavat paneutua pentujen ongelmiin. Hienoja koiria näistäkin tulee!
Alla vielä Lotan painot 12vko-6,5kk väliltä.
22.6. (12vko) 2,74kg
25.6. (12vko+3pv) 2,92kg
29.6. (13vko) 3,89kg
4.7. (13vko+5pv) 4,83kg
6.7. (14vko) 4,98kg
Tässä välissä oli sairastelu ja painonlasku
27.7. (17vko) 5,35kg
6.8. (18vko+3pv) 6,15kg
17.8. (20vko) 7,5kg
21.8. (20vko+4pv) 8,2kg
9.9. (5kk) 9,5kg, säkä n. 45cm
16.10. (6,5kk) 11kg, säkä 50-51cm
Tässä olisi nyt tämä kooste. Saa taas kommentoida, mikäli tuntuu siltä.
