K U V I A

Tänään sain harvinaisen inspiraation, ja pakkasin Veeran lisäksi lenkille mukaan kameran. Tässä onnistuneimmat otokset! :)

Veera 4kk

On se niin hurmaava pönttö ♥ Käytiin tunnin lenkki, vaikka olin varustautunut aivan liian kevyesti kylmään viimaan. Työstettiin hiukan Veeran pelkoja, eli käveltiin ison ja vilkkaan tien viertä alkumatkasta kuvien ottamisen jälkeen. Vähän Veera luimisteli liikenteen melulle ja pari kertaa se pakeni jalkojeni taakse häntä koipien välissä, kun rekka meni ohi. Onneksi Veera palautuu tosi nopeasti, ja kykenee keskittymään oleelliseen heti pelästymisen jälkeen. 

Kokeilin hieman riskillä ottaa muutaman "väliin"-harjoituksen. Väliin-käsky tarkoittaa siis ihmisen jalkojen väliin tulemista, ja siinä liikkumista eri suuntiin. Ollaan treenattu kyseistä toimintoa vain muutaman kerran sisällä, ja nyt kokeilin sitä vilkkaan tien vieressä.. Hyvin meni! Veera keskittyi ja osasi!

Kun oltiin päästy etäämmälle isosta tiestä, päästiin ohittamaan ihmisiä. Huh, se on edelleen vaikeaa.. Veera pöhisee ja vetää ihmisten luokse, mutta ei enää sentään vingu, hypi ja riuhdo. Kontaktikin palautuu huomattavasti nopeammin, kuin aiemmin. Lisää treeniä siis.

Pysähdyttiin sitten Veeran kanssa läheisen uimahallin viereen. Parkkipaikalla lorvaili äänekäs porukka teinipoikia, joten koin tilaisuuteni tulleen. Istutin Veeran kävelytien viereen, ja sidoin flexin viereiseen penkkiin. Kävelin vähän kauemmas, odotin. Tulin takaisin koiran luo ja palkkasin. Useita toistoja eri etäisyyksiltä ja eri pituisilla odotusajoilla. Veera seurasi erittäin kiinnostuneena poikia, liikennettä ja muita loitommalla kulkevia ihmisiä. Kontaktia piti pyytää monesti, ennen kun lähdin palaamaan koiran luokse. Mutta sentään pysyi paikallaan, jos ei lasketa kertaa kun Veera "hukkasi" minut roskiksen taakse ja nousi etsiäkseen minua.

Kotiin päin tultiin metsän läpi, ja annoin Veeran viilettää flexin pituudelta. Usein se palasi luokse häntä heiluen, ja jäi välillä viereen kävelemään. On se niin ihana pentu! :)

Vuoristorata

Elämä Veeran kanssa on kyllä yhtä vuoristorataa. Koiranpennut osaa tunnetusti olla melko oikukkaita, eikä Veera ole poikkeus. 

Viime aikoina Veera on alkanut pelkäämään asioita. Meidän rohkealla ja uteliaalla pennulla on ilmeisesti meneillään jonkinlainen pelkokausi, vaikka ikää onkin kohta jo 4 kuukautta. Ensin tuli autopelko (jota pidän parempana kuin että olisi erityisen kiinnostunut niistä) ja sitten se säikkyi yksittäisiä asioita lenkillä. Kummastuksen aiheena saattoi olla lasten leikkipaikan "keinuhevonen" tai sammaleinen kivi iltahämärässä. Nämä hassut pienet "pelonaiheet" eivät ole aiheuttaneet sen kummempaa päänvaivaa, sillä Veera on aina uskaltautunut katsomaan niitä. Ja se on tietysti todennut joka kerta, että eihän näistä ole vaaraa.

Muutama päivä sitten kohtasimme kuitenkin jotain ylitsepääsemätöntä. Etupihalla oli naapuri tamppaamassa mattoja. Ääni kajahteli oudosti kerrostalon seinistä, ja Veera oli ihan kauhuissaan. Se ei huolinut edes ruokaa! Meidän ahnettakin ahneempi koiranpentu! Jäimme etäämmälle kuuntelemaan pauketta hetkeksi, mutta Veera hermostui entisestään. Se joko juoksi niin kauas kuin pääsi, tai tuli turvaan jalkojeni väliin. Kun tamppaaminen loppui, Veera ei uskaltanut mennä edes tervehtimään ihmisiä (jota se rakastaa!) jotka olivat mattotelineen luona! Selvästi siis tosi hurja juttu. Tamppauksen jälkeen Veera on säikkynyt ainoastaan pyykkitelineellä liehuvia lakanoita, tosin niitäkin se uskalsi mennä katsomaan. Autopelko tuntuu helpottuneen, ja sitä työstetään jatkuvasti pikkuhiljaa. Täytyy olla erityisen tarkkana, ettei se opi kiinnostumaan niistä! Se saattaisi olla kohtalokas virhe..

Tamppauspelkoa aletaan käsittelemään viimeistään alkuviikosta. Mattopiiskaa meillä ei ole, mutta joku risu käynee varmasti hyvin tarkoitukseen. Yritän muistaa päivitellä tännekkin, miten sen asian kanssa edetään.

Kävimme taas eilen tapaamassa Levi-collieta! Reissu oli mukava, vaikka olisihan tuo paremminkin voinut mennä. Veeralle on edelleen todella vaikeaa kohdata ihmisiä ja koiria rauhallisesti. Se hyppii, vetää ja vinkuu. Saan pidettyä siihen kontaktin tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen se ei malta keskittyä enää. Jatkossa teemme siis niin, että pysymme "turvallisen" välimatkan päässä jolloin onnistumme tavoitteessa. Eipä tule sitten vahingossakaan vahvistettua vääränlaista käytöstä!

Tapaamisen kohokohtia oli - niin meille kaksijalkaisille kuin koirillekkin - Veeran ja Levin leikkihetket. Koirat saivat juosta vapaana metsässä, ja ne myös painivat ja taistelivat kepeistä mielin määrin. Vaikka Levi on melkein kolme kertaa Veeran kokoinen, leikki oli yllättävän tasaväkistä. En malta odottaa, että Veera kasvaa ja kakarat voivat painia ihan tosissaan!

Kun enimmät höyryt oltiin saatu ulos, Veerakin malttoi taas keskittyä minuun paremmin. Loppumatkasta se kulki kauniisti vierellä, vaikka Levi käveli aivan sen rinnalla.

Kiitos kivasta lenkistä kuuluu siis Leville omistajineen! Täytyykin yrittää treffailla useammin. Jospa Veerakin pikkuhiljaa oppisi, miten tervehditään rauhallisesti..

Naapurin Levi!

Tässäkö paras kuva koirapuistoilusta? Kyllä vain..

Käytiin tuossa viime perjantaina tapaamassa toisen kerran melkein naapurissa asuvaa Levi-collieta. Levi on vajaa puolivuotias, herttainen ja kiltti koiranuorukainen. Ja melkoinen painikaveri! Edellisestä tapaamisesta on aikaa hieman yli kuukausi, ja se kyllä näkyi! Levin kasvuvauhti on (onneksi) hidastunut, ja Veera on puolestaan kasvanut. Niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Ensimmäisellä tapaamisella Veera ei uskaltanut leikkiä Levin kanssa, mutta ei myöskään pelännyt sitä. Kokoa ja rohkeutta vain oli liian vähän yhteisiin painileikkeihin. Tästä eteenpäin täytyykin treffailla paljon useammin!

Tuntui että ensimmäinen vartti tapaamisesta meni siihen, kun yritimme Veeran kanssa lähestyä kauempana odottavaa koirakkoa. Voi sitä itkun ja kiskomisen määrää! Ohittamiset ja lähestymiset on meille yhä hirvittävän vaikeita - siispä lisää treeniä. Pakko myöntää, että ollaan oltu aivan liian laiskoja em. ongelmien poiskouluttamisen suhteen. Täytyy ryhdistäytyä.

Levin ja Veeran leikki sujui hienosti, vaikkakin meidän kakara sai kovan pyörityksen ja alkoi nopeasti pyytää "turvaa" riehumiselta. Pienen huilin jälkeen painiminen ja juokseminen maistui taas, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi. Veeralle löytyi viimein hyvä painikaveri, joten toivottavasti se jättäisi kissat ja Tirppa-mummon rauhaan täällä kotona!

Mitäs muuta? Ollaan käyty metsässä juoksemassa, vähän koirapuistoilemassa ja treenattu sisällä sekä "kotipihalla". Luoksetulo on hyvää pienten häiriötekijöiden kanssa, mutta isommat häiriötekijät (ihminen, eläin) vie edelleen vankasti voiton. Lelu olisi Veeralle varmasti paras palkka, mutta aina en jaksa enkä halua raahata leluja mukana lenkillä.  Riehuleikit (jota Veera rakastaa) saa kakaran niin kierroksille, että se jatkaa riehumista myös kävellessä ja vielä sisätiloissakin, jossa päätön riehuminen on ehdottoman kiellettyä. 

Jo opitut käskyt alkaa olla tosi mainiosti hallussa. Esim. "viereen" ja "koske" onnistuu etäisyydeltäkin, sekä paikallaan istuminen ja odottaminen sujuu mukavasti. Sisällä treenatessa häiriötekijöitä on aina melkoisesti ja olen siitä tosi onnellinen, vaikkakin se on meille kaksijalkaisille todella ärsyttävää. Treeneihin osallistuu  Veeran lisäksi Tirppa ja kolme kissaa, eli hulinaa riittää ahtaassa asunnossa!

Nyt ollaan uusina asioina otettu "koske" takapään kanssa (käskysanaa ei vielä ole) ja nouseminen korokkeen päälle ensin etujaloilla ja sitten kokonaan. Myös pikkuhiljaa harjoiteltua "orava-asentoa/kerjuuta" ollaan opeteltu nyt vähän enemmän. Veerassa on hirmuisesti luontaista potentiaalia tiettyihin temppuihin, ja tuo "kerjääminen" on kyllä yksi niistä! Tempun haastavin osuus onkin lihaksistossa, eli sen vahvistumisen tahdissa harjoitellaan.

Kovasti olisi hinku opettaa jo nyt "tassutemppuja", mutta yritän hillitä itseni. En halua että treenihetkistä tulee yhtä tassulla huitomista, kun koiruus yrittää tarjota jo opittuja asioita, mikäli ei aivan ymmärrä mitä siltä pyydetään. Malttia, malttia..

Yritän jossain välissä saada kuvattua noita treenipätkiä. Olisi niin kiva saada materiaalia talteen erityisesti pentuajoilta, se kun menee niin älyttömän nopeasti! Pikkuisesta karvapallosta tulee hujauksessa iso pitkäkinttu!