Keltanokkien mätsärikokemuksia

Lauantaina 8.9. Unkarinvinttikoirien yhdistys järjesti mätsärin eläinklinikka Vettorin parkkipaikalla Raisiossa. Olin suunnitellut mätsäriin menoa jo kuukauden, ja harjoitellut Lotan kanssa hiukan kehän kiertämistä ja paikallaan seisomista. Oltiin molemmat ihan keltanokkina liikenteessä - sillä Lotta osallistui mätsäriin aivan ensimmäistä kertaa ja itsekin esitin koiran vasta toista kertaa ikinä. Jännitän vastaavanlaisia tilanteita todella paljon, jonka takia ei ole tullut käytyä sen enempää. Kun koirat on kokemattomia eikä itse ole kovin hyvin kartalla, että miten hommat pitäisi hoitaa, yhtälö on tosi epävarma ja yllätyksiä täynnä.

Ensimmäinen mätsäri meni kuitenkin todella hienosti. Paremmin mitä uskalsin toivoa, vaikka tiesin että Lotta on reipas ja kerrassaan upea pentu, ja että se jännityksestä huolimatta kestää varmasti tilanteen. Tuomarin mukaan Lotta vaikutti kokeneelta, ja yllättyi kun kerroin että ollaan ensimmäistä kertaa osallistumassa. Pentua jännitti hiukan tuomarin kopelointi, mutta antoi tuomarin tehdä työnsä ilman luimistelua tai karkuun peruuttamista. Saimme punaisen nauhan ja googlauksen (:D) myötä selvisi että täytyy jäädä odottamaan punaisten jatkokehää. Kehässä oli meidän lisäksi 6-7 muuta koirakkoa, ja jännitin että miten kehän ravaaminen sujuu kun Lotta on niin paljon muita pienempi. Itsehän siis kävelin reippain harppauksin, kun kaikki muut hölkkäsi isompien koiriensa kanssa.

Yllätyin melkoisesti, kun tuomari valitsi jatkoon jonon kaksi ensimmäistä koirakkoa ja häntäpäästä meidät, ja pohti sitten tovin neljättä sijoittujaa. Pääsimme lopulta toiselle sijalle, ja voitto oli ollut kuulemma aivan karvan varassa. Olisi ollut aika pahasta voittaa ensimmäinen mätsäri, ja pettyä sitten jatkossa kun ei sijoitukkaan yhtä helposti. 

Palkinto oli aika pettymys, sillä tapahtuman ilmoitukseen listatut sponsorit (DH Fysio, Eläinsairaala Vettori, Keiju, Vetcare, Hööks, Back on track, Kuvatuuli) antoi olettaa että palkinnot olisivat poikkeuksellisen hyvät. Isojen pentujen toinen palkinto sisälsi Evidensia-logoin varustetun kierrevihkon, Kuvatuulin tunnin koirakuvaussessio(tarjoukse)n 90 eurolla, pienen säkin HHC:n penturuokaa, maitoletkun palasen (tämä oli kivoin juttu, vaikka meillä on niitä useita omastakin takaa) sekä kauniin pokaalin ja ruusukkeen. Mitähän lie muut saivat, kiinnostaisi tietää mikäli palkinnoissa tosiaan oli esim. Hööksin tai BOT:in tuotteita.

Pentunen Lemmikkiaseman tiskillä. Myyjä otti kuvan.

Sunnuntaina 9.9. oli meidän suosikkieläinkaupan, Lemmikkiaseman vuotuisen syyskalaasin mätsäri, jonka järjesti tänä vuonna Turun seudun Mäyräkoirayhdistys. Kalaasimätsäriin olin suunnitellut meneväni jo ennen kun Lotta veljineen pölähti meidän riemuksi/riesaksi, mutta Lotan jääminen perheeseen muutti suunnitelmia sen verran että rohkaistuin osallistumaan. Tasan kaksi vuotta aiemmin malinois Keiju osallistui myös, ystäväni esittämänä. Pentu-parkaa ahdisti ja hirvitti tilanne kamalasti, eikä se ollut kovin yhteistyökykyinen handlerinsa kanssa. Ihme ja kumma se kuitenkin sijoittui isojen pentujen toiseksi.

Lotta oli edelliseen päivään verrattuna vähän villimmällä tuulella (silti käsittämättömän hillitty ja hyväkäytöksinen, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin 5kk ikäinen pentu!) ja pomppi kehässä muutamaan otteeseen. Seisotus sujui jo paljon paremmin, vaikkakin edelleen hiottavaa on - ja paljon. Jostain syystä tuomarin lääpintä oli tällä kertaa aika kauheaa, ja Lotta jopa luimisteli ja perääntyi aluksi. Antoi kuitenkin mukisematta katsoa hampaat ja tunnustella kaikki paikat kuten pitääkin, ja rentoutuihan se aika nopeasti. Saimme taas punaisen nauhan. 

Punaisten kehässä oli meidän lisäksi muistaakseni seitsemän koirakkoa. Loppua kohden alkoi sataa ja naureskelin mielessäni, että ainoastaan koiraihmiset viettävät sunnuntain aamupäivänsä seistessä sateessa koiriensa kanssa, tuomarin arvostellessa. Sijoituimme neljänneksi ja siirryimme palkintomme eteen odottamaan. Hetken päästä tuomari huikkasi, että jo palkitut saavat kerätä kamansa ja luikkia karkuun sadetta, palkintokuvat kannattaisi ottaa myöhemmin. Teimme työtä käskettyä ja kiiruhdimme pakkautumaan autoon.

Palkinnoksi saimme Lemmikkiaseman kestokassiin pakattuna pienen säkin Belcandon junior ruokaa, pienen märkäruokatölkin, kivan purulelun jonka sisään voi laittaa purutikun tms, erilaisia purutikkuja, grip-avaimenperän sekä ruusukkeen. Ehdottomasti 8 euron arvoinen osallistuminen! 

Olen positiivisesti yllättynyt näistä kahdesta mätsärikokemuksesta. Alunperin lähdin mätsäreihin sen takia, että taustoiltaan epämääräinen ja hieman epävarma Lotta saisi hyviä kokemuksia muista koirista, ihmisistä, tuomarin koskettelusta, hulinasta ja metelistä. Mätsärit on kuitenkin ihan mukavia tapahtumia, siis myös tälläisen erakoitumaan alttiin kaksijalkaisen mielestä, sillä näissä rennoissa tapahtumissa tapaa paljon erilaisia koiria ihmisineen ja pääsee halutessa tutustumaan uusiin rotuihinkin. On myös kiinnostavaa seurata, miten minkäkin rotuiset koirat ja yksilöt käyttäytyvät missäkin tilanteessa.

Lotan menestys oli samalla yllättävää, ja samalla odotettua. Se on ikäisekseen ja taustansa huomioiden ihan mahdottoman upea eläin. En voi kyllin painottaa sitä, miten ällistynyt olen tästä koirasta. Pitkän ja monipuolisen koirakokemukseni myötä olen silti hämilläni siitä, miten palikat on tässä pennussa asettunut. Lotalla on ollut 12 viikkoisesta lähtien uskomaton keskittymiskyky ja mielenkiinto tehdä hommia. Sen huomio herpaantuu ikäisekseen jopa hälyyttävän vähän. Välillä menee melkein hermo, kun sitä ei saa hätistettyä jaloista esim. leikkimään muiden pentujen kanssa, vaan se haluaisi tehdä jotain hommia ihmisen kanssa. Vaan kyllähän se onneksi intoutuu leikkimään ja pentuilemaan, joskus enemmänkin kuin riittävästi.

Me ollaan niin ylpeitä. Ja on ilo nähdä, miten tähän koiraan laitettu aika, vaiva ja työ maksaa itsensä takaisin. Tämä pentu on yksinkertaisesti juuri sellainen, kun olen harrastuskoirani, elämänkumppanini ja lemmikkini toivonut olevan. Edelliset koirani ovat ja ovat olleet ihania ja upeita yksilöitä, mutta tässä tuntuu olevan sitä jotain, joka tulee vastaan kerran elämässä. Odotan innolla, mitä kaikkea hienoa tulevaisuus vielä meille tuo!

Tuo kontakti on vaan niin uskomaton  ♥  Siitä tuli kyllä tuomarilta noottia, kun pentu katsoo jatkuvasti handleria
silmiin, eikä suoraan eteenpäin. Neuvoi vaihtamaan namit vasempaan käteen (normaalisti pidän oikeassa),
mutta eihän se auttanut, kun pentu tuijottaa edelleen enimmäkseen silmiin eikä palkkakäteen.

Blogin uusi suunta!

Veeran oma blogi ei aikanaan ottanut oikein tuulta alleen, sillä en ole koskaan oppinut päivittämään tiheään tahtiin koira-arjen iloja ja suruja. Yleensä tulee kirjoitettua kerralla enemmän, ja se taas johtaa siihen ettei enää muista mitä kaikkea on tapahtunut. Etenkin ne pienet, mutta pitkällä tähtäimellä tärkeät asiat, tuppaa unohtumaan.

Nyt viime aikoina, kun elämäni koirien parissa on mullintunut monella tapaa, on tullut jälleen kutkutus blogin kirjoittamisesta. Ajattelin siis kokeilla, miten bloggaaminen lähtisi käyntiin aivan uudenlaisella kokoonpanolla.
Blogi säilyttää edelleen vanhan nimensä, Matka menneisyyteen, joka kuvaa henkistä matkaa unelmien alkulähteille - niihin hetkiin, kun ensimmäistä kertaa aloin haaveilla omasta bordercolliesta. Unelman tultua toteen on tullut tottakai uusia unelmia, ja yritän lähestyä niitä samalla intohimolla kuin Veerankin kohdalla tein. Jokainen koirayksilö on tavallaan paras ja täydellisin, niiden erilaiset ominaisuudet opettavat valtavasti erilaisia asioita ja tekevät elämästä kiinnostavaa.

Viimeksi kun olen tänne kirjoitellut, Veera oli aivan pieni pentu, ja minulla oli vielä Tirppa-mummeli arkeani piristämässä. Tirpan poismenosta on jo yli kolme vuotta, ja sen jälkeen elämääni on tullut laumallinen uusia koiraystäviä. Ne rikastuttavat elämää hurjan monella tavalla, ja olen oppinut todella paljon uutta vain muutamassa vuodessa. Siksi haluaisin ryhtyä jakamaan tietoani ja kokemuksiani koirien parissa.

Tästä blogista tuskin tulee mitään treeniblogia tai päivittäin aktiivista päiväkirjaa, mutta pyrin kirjoittamaan kohtuullisen usein oman lauman kuulumisia, treenijuttuja sekä koira-aiheisia asiapostauksia. Toiveitakin saa esittää, jos jokin tietty asia vaikkapa meidän laumassa kiinnostaa!

Nyt alkuun nikkaroin hieman ulkoasua uuteen kuosiin, ja ryhdyn sitten miettimään kirjoitettavia aiheita. 

Syksyiset terveiset meidän laumalta!