Veera köllii tossa jaloissa. Ja puree häntäänsä. Tottahan se heti pitkästyi, kun en antanut sen jahdata ja vahtia kissoja ja laitoin arestiin tuonne omaan aitaukseensa. Bordercollien tyyppivika suorastaan; kehittää itselleen (huonoa) ajanvietettä jos iskee tylsyys. Onneksi se lopetti tuhmailut parin kieltämisen jälkeen ja nukahti.
Suunnitelmana oli, että tässä aamupäivän aikana kehittelisin jotain yhteistä tekemistä. Pähkäilin puoli yötä, että mitä asioita ja temppuja tuolle kakaralle uskaltaisi opettaa nyt, ja mitkä joutuu jättämään myöhemmäksi. Hirveästi olisi ideoita ja innokkuutta opetteluun (meillä kaikilla), mutta kun kaikki (tai suurin osa) tempuista ei sovi tuon ikäiselle.
Täytyy miettiä itse temppua pidemmälle. Innokas pentuhan tarjoaa aina oppimiaan toimintoja, ja esim. hypyt, tassun antaminen ja riehakas noutoleikki ei ole sopivia opittavia tuon ikäiselle pennulle. Ihmisiä vasten hyppimättömyys on edelleen huonosti hanskassa, joten kaikenlaisen riehakkaan tekemisen vahvistaminen on nyt pannassa.
Tirppa on viimeisin koiranpentu, jota olen pidempi aikaisesti kouluttanut ja opettanut. Ja siitähän on aikaa jo 9 vuotta. On taas omanlaisensa "matka menneisyyteen", kun miettii niitä omia toilailuja silloin 11-vuotiaana. Voivoi. Hyvä koirahan tuostakin tuli, ja omasta mielestäni selvisin sen kanssa todella hyvin jo nuorena. Mutta paljon asioita olisin voinut tehdä toisin. Muistelen, että istumisen jälkeen opetin Tirpalle heti tassun antamista. Ja.. Vielä tänäkin päivänä, se tarjoaa ensimmäisenä tassua, kun pyydän siltä jotain! Varsinkin, jos opeteltava asia on uusi, eikä se ihan ymmärrä mitä siltä halutaan. "Tassu, tassu, TASSUT! Otaotanyt!"
Samaa virhettä en tee tämän koiran kanssa!
Eilen illalla aloitettiin kosketusharjoittelu uudestaan, kun viime kerralla ei edistystä tuntunut tapahtuvan. Otettiin hieman erilainen lähestymistapa kuin viimeksi, ja hetihän se toimi! Nyt Veera tarjoaa heti tassulla koskettamista, ja koske-komentokin alkaa olla tuttu. Nyt olisi tarkoitus jatkaa siitä mihin eilen jäätiin, ja hioa muita opittuja juttuja.
Kohta lähdetään ulkoilemaan. Jos tuo ihana auringonpaiste jatkuu, niin täytyykin ottaa kamera mukaan. Yksin on hirveän vaikea kuvata koiria, mutta katsotaan, jos edes jonkun räpsyn saisi! :)
Siinä kaikki tältä erää! Katsotaan, kuinka kauan tätä kirjoittamisintoa riittää, ja kauanko näitä postauksia tulee useammin kuin kerran kuussa.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti