Veera on asunut meillä nyt tasan 3 viikkoa. Hassua, tuntuu että yhteistä aikaa olisi takana jo paljon enemmän! Alkutaipale on ollut paljon odotettua helpompi, vaikka vaikeuksia tietysti on. Juuri mitään tuo ei pelkää; ei ilotulitteiden tai ukkosen ääniä (soitin sille äänitteitä), ei autoja tai isoja työkoneita, lapsia, toisia koiria tai kaivonkansia! Ihanaa!
Älykkäänä ja motivoituneena koirana Veera keksii nopeasti, mitä siltä pyydetään. Ensimmäisenä päivänä se oppi kulkemaan meidän jyrkät ja liukkaat rappuset toiseen kerrokseen, ja alusta asti Veera on tiennyt että tarpeet tehdään ulos. Tyttö osaa pyytää ulos kun hätä tulee, ja sisälle sattuu vahinkoja huomattavan vähän.
Istu-komento oli takaraivossa jo ensimmäisinä päivinä, ja nyt myös maate-, ei ota- ja viereen-käskyt ovat hyvin varmalla pohjalla. Tällä hetkellä harjoitellaan odota-, paikka-, koske- (jotain esinettä) ja kauemmas (=peruuta)-käskyjä.
Luoksetulo on päivä päivältä varmempaa, mutta häiriötekijöitä ei juurikaan siedä olla.. Kunhan rokotukset saadaan kuntoon, niin uskalletaan paremmin lähteä vieraille maille harjoittelemaan luoksetuloa. Hihnassa tuo kakara kulkee uskomattoman hienosti, kun vaan jaksaa keskittyä. Ja suurimman osan ajastahan se jaksaakin. Niin reipas, hieno pentu!
On tuo pieni riiviö vaan juuri sellainen, jota etsimmekin. Väritys ei ole suosikkien joukossa (ihan kun se loppupeleissä mitään merkitsisi), mutta siitä huolimatta Veera on hurjan kaunis ja hurmaava pieni bc:n alku! <3
Jotain videoita voisin yrittää laitella tänne, kunhan saadaan taltioitua jotain julkaisemiskelpoista! Olisi ihana myöhemmin katsella, kuinka ollaan alussa edistytty :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti