Kotona on rauhallista. Oudon rauhallista, ja on ollut koko päivän.
Rene alias Reino puuttuu joukosta. Reino lopetettiin aamulla.
Ikää pennuille on kertynyt tänään tasan 10 kuukautta.
Kuten edellisestä postauksestakin kävi ilmi, pojankoltiaisen kanssa eläminen alkoi käydä työlääksi. Kodin ulkopuolella ärsykkeeksi riitti yksi kaukana kulkeva auto tai ihminen, ja soppa oli valmis. Yksi pieni ärsyke riitti kaatamaan koko kupin nurin ja loppulenkin ajan saatiin keräillä niitä vaivaisia hermoja samaan koriin. Joskus koira kuohui vain sisältä päin, joskus - yhä useammin - myös niin että se näkyi ja kuului kauas. Kotiin päästyäkin kierrokset oli edelleen päällä ja koira-paran stressitilat aiheutti kitkaa laumassa. Kotona neljän seinän sisällä koiralla oli kaikki hyvin, jos ihmiset pysyi hallitusti samassa tilassa koiran seurana. Loppua kohden eroahdistus otti pahasti takapakkia, eikä koiraa voinut jättää yksin makuuhuoneeseen muiden kanssa edes suihkussa käymisen ajaksi. Huuto alkoi välittömästi ja kierroksilla olevan koiran rauhoittuminen kesti tunteja.
Reinon lopetusta tuli punnittua vakavasti jo viikkoja aiemmin. Lopullinen päätös syntyi lonkkavikaepäilyn takia. Rasituksen jälkeen Reino oli kipuinen, saattoi ontua vasenta takajalkaa ja oli kärttyisä. Tappelu tuli herkästi jopa sisarusten kesken. Alkuun mietittiin että pitäisikö Renen luusto kuvauttaa, mutta tulimme hyvin nopeasti siihen tulokseen että rikkihän tuo koira on aivan varmasti, eikä me sillä lausunnolla mitään tehdä. Rene ei tahtonut löytää kotia jo pelkästään luonteensa puolesta, puhumattakaan siitä jos sillä olisi toiveikkaassa tilanteessa ollut vain pieniä muutoksia luustossa. Ja pahasti rikkinäisenä se olisi mennyt joka tapauksessa monttuun, erona nykyiseen olisi vain se että me oltaisiin otettu taloudellisesti takkiin vielä paljon kovemmin mitä pentujen kanssa tähän asti.
Viimeisinä päivinä Reino tuntui kipuilevan tujusta kipulääkityksestä huolimatta. Ei radikaalisti, mutta ei se täysin kivutonkaan ollut. Lopetus oli siis ainoa oikea ratkaisu, vaikka helvetin pahalta tuntuukin. Vastoin järkeä, tähän koiraan on tullut väkisinkin kiinnyttyä sinä aikana kun se on meillä ollut. Se oli pennuista viimeinen, joka lähti, ja haimme sen sitten pienen väännön jälkeen takaisin meille. Tuo palautuminen loi varmasti entistä enemmän huolta koko koiran suhteen, sillä enää ei olisi halunnut kertaakaan moista virhettä koiralle aiheuttaa.
Reino oli mitä suloisin kullanmuru, sillon kun sillä oli kaikki hyvin. Se oli meidän Lotan oma leikkikaveri joka oli aina kotona. Se rakasti tuttuja ihmisiä, huomiota ja hellyyttä. Siinä oli niin monta asiaa täydellisesti kohdillaan, mutta ikävä kyllä liian monta asiaa vialla. Reino ei kuulunut tähän maailmaan, mutta jossain toisaalla se on varmasti mitä parhain koira.
Meidän tulee ikävä. Toivottavasti punaisella pennulla, Reinolla, on nyt kaikki hyvin siellä jossain ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti